Herra Harlekiini


HARU ON VIRTUAALIHEVONEN

RotuSuomenhevonen SukupuoliOri
Syntymäaika08.03.2014, 9v 3-vuotias08.03.2017
Säkäkorkeus163cm Maahantuojaaudrey
RekisterinumeroVH14-018-0479 KotitalliGlass Horse
KoulutustasoheB, re 120 cm OmistajaTea (VRL-12751)
PainotusEsteratsastus KasvattajaJohanna Sumunen, Suomi

20.09.2018 SLA-I
15 + 24 + 17 + 20 + 20 = 96p.
30.09.2018 ERJ-I
6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101,5p.
30.09.2018 YLA-II
26 (14+12) - 26 (14+12) - 17 - 13 - 3 = 85p.


15.10.2018 KRJ-II
6 + 40 + 18 + 18,5 + 15 = 97,5p.

Luonne

Herra Harlekiini, lempinimeltään Haru on tarkkaan suunniteltu ori hienolla suvulla. Ennen meille tuloa ori kuitenkin kävi Tanskassa. Ostajat olivat erehtyneet rodusta, koska myynti-ilmoitus oli suomeksi ja muu keskustelu käytiin englanniksi. Johanna yritti myydä mahdollisimman nopeasti oria uuteen kotiin, koska heillä ei ollut tilaa uudelle hevoselle. Minä, kun en voi vastustaa hevosia, joista en etukäteen tiedä mitään, oli pakko se 700ve tuhlata tähän oriin, josta tiesin tasan tarkkaan kolme asiaa - Lempinimen Heikki (josta sukupuolen päättelin), rodun ja suvun olevan hieno. Kyllä se on vaihtelua ostaa hevosia tietämättä niistä oikeastaan mitään. Kuitenkaan toistaiseksi en ole joutunut katumaan yhtään!

Haru - se tallin kivikova nössö, joka esittää kovista steppaillessaan pitkin aidan viertä samalla tammoille höristen. Ori on muuten oikein hurmaava ja mukava pakkaus, mutta tammoille ei voi ikinä kieltäytyä - oli tilanne sitten mikä tahansa. Vaikka rapsutukset ja paijailu kalpaa, ei se missään nimessä Harun mielestä pakollista ole. Virtaa täynnä oleva herra ei ole helpoin ratsastaa vauhdikkuutensa vuoksi, vaikka haluaisikin ratsastajaansa miellyttää. Pienet avut, peloton mieli ja kärsivällisyys - siitä koostuu Harun ratsastamisen ohjeet.

Tarhassa Haru ei malta pysyä paikoillaan. Usein kaveri on sen vuoksi hyvä olla. Varsinkin varsat ovat tälle ikuisesti leikki-ikäiselle orille parasta seuraa, koska niiden kanssa Haru sentään voi leikkiä ja temmeltää huoletta. Laitumellakin Haru jaksaa laukkailla päivät pitkät, jos tilaa vain riittää. Ruuasta viis, minulla on kivaa! Se kuvaa Harua harvinaisen hyvin. Ori on erittäin kovakourainen, mutta silti kaikkien kaveri, kun laumakäyttäytymisestä puhutaan. Haru ei anna muiden tuuppia ja määräillä itseään, mutta silti ei näe tarvetta olla koko aikaa sotajalalla. Tammojen kohdalla Haru on harvinaisen tarkka. Kun tamma on samassa tilassa, ei muiden orien tai ruunien kannata edes yrittää lähestyä. Silloin kaviot alkavat viuhua, unohtamatta purukaluston käyttöä. Muutenkaan herra ei anna neitien lähteä luotaan kovin kauas, vaikka Haru ymmärtääkin hoito- ja ratsastustilanteet. Ori ei nimittäin koskaan ole ohuimmastakaan sähköaidasta edes yrittänyt tulla läpi, saati sitten yli tai ali. Aidat ovat aitoja, esteitä hypätään.

Hakiessasi Harua aitauksesta se ryntää jo luoksesi kimeän ja kauas kantautuvan vihellyksen avulla, vaikka ori olisi toisella puolella suurta laidunta. Riimua päähän laittaessa se kääntää päänsä syliisi ja odottaa pienen lukon kiinni naksahdusta, joka merkitsee, että ollaan valmiita liikkumaan. Kuitenkin, jos ori ei tätä hiljaista merkkiä kuullut, pieni sormien napsautus ajaa samaa asiaa. Haru kävelee kauniisti taluttajan vierellä tahdikkain askelin, joita ei voi olla ihastelematta. Riimunnarun voi heittää huolettomasti orin kaulalle, jos ei pelästy pieniä paikoillaan steppailuita tammojen kohdalla. Muutoin herra kyllä tulee tilanteesta ja ruohotupsuista riippumatta vierellä, oli ihmisen kädessä naru tai ei. Kuitenkaan ilman päässä keikkuvaa riimua ei ori seuraa - siihen tämä fiksu poika on nimittäin opetettu.

Hoitaessa orin lempi puuhaa on narujen avaaminen. Jos semmoisen solmun löydät, mitä Haru ei osaa avata, ottakaa ihmeessä yhteyttä. Ei tästä leikistä muuten haittaa ole, mutta kaikki riimunnarut on kuin rotan jäljiltä, kun ori siinä samassa onnistuu jyrsimään ne lähes kokonaan hajalle. Eihän virtapakkaus hoitaessa halua lähteä mihinkään, kun kerrankin saa ilmaisia rapsutuksia, joista seuraa usein kivaa tekemistä - eli ratsastusta, uittoa, juoksutusta, irtohypytystä, maastoretkiä, mitä nyt keksitäänkään liikunnanlähteeksi. Muutenkin ori vain seisoskelee katsellen pää kallellaan ohi kulkevia ihmisiä, kuin viaton koiranpentu, joka on kiinnostunut kaikesta ja kaikista, muttei uskalla lähestyä mitään.
Harjatessa Haru on erittäin utelias, eli älä säikähdä, jos yhtäkkiä huomaat silmäkulmassasi silmäparin ja tunnet lämpimän höyryn kasvoillasi, ori vain mielenkiinnolla katselee. Haru ei ole nirso hoitotapojen tai harjojen suhteen, joten harjailla oria saa milloin tahansa, sille se on vain mukavaa ajanvietettä.
Ruokaa ja hoitamista ei orin mielestä voi sekoittaa yhteen - jos syödään niin syödään, jos hoidetaan niin hoidetaan. Eli, vaikka suuri kauraämpäri olisi kimon suomenhevosen lähettyvillä, se seisoo paikallaan, jos joku harjaa. Myös syöminen lopetetaan silloin, kun joku alkaa hellimään, näistä asioista ei Harun mielestä poiketa koskaan.
Kavioiden putsaamisessakaan ei nähdä ongelmaa, kun on vakaat ja rauhalliset otteet. Ori ei siedä säteitään tökkiviä kaviokoukkuja, joten jos kerran onnistut hipaisemaankin väärään paikkaan, ei Haru enää samana päivänä sinulle jalkojaan nosta, vaikka kuinka yrittäisit.

Satulan voi lätkäistä kimon orin selkään tilanteessa kuin tilanteessa, ei Haru sentään asiasta herneitä turpaansa vedä. Kuitenkin ori on erittäin herkkä pullistamaan vatsaansa satulavyötä kiristäessä, joten on tärkeää hivuttaa vyötä vain vähän kerrallaan napakammaksi. Suitsetkin menevät päähän hienosti, kunhan ei liian kovia otteita käytä. Haru on erittäin tarkka korvistaan, eli suitsia pitää hellävaraisen rauhallisesti, tai vaaleanpunainen turpa on silmänräpäyksessä taivaissa. Taluttaessasi oria suitset päässä kannattaa pitää ohjat kaulalla, jotta Haru ei vahingossakaan astu niiden päälle kulkiessaan turpa maata viistäen. Tämä on orille hyvin tavallista - se tykkää haistella kaikkea mahdollista.

Maasta käsiteltäessä Haru on erittäin kuuliainen ja tottelee ihmisen kehon liikkeitä tarkasti ja täsmällisesti. Tammat saattavat oria hämätä, mutta ei Haru niiden perään ole juoksemassa. Irtohypytyskin sujuu hienosti - kujan härpäkkeet ei pelota, esteet hypätään tilanteessa kuin tilanteessa, eikä pidemmätkään radat tuota ongelmia. Kuitenkin, jos orin haluat saada kiinni, kannattaa mukana olla hieman herkkuja, koska usein Haru lähtee juoksemaan karkuun ja laittaa kaiken leikiksi. Liinassa ori käyttäytyy esimerkillisesti, eikä tuhlaa aikaa ylimääräiseen pelleilyyn ja riehumiseen. Juoksutusraippa on hyvä olla mukana, jotta Harun askeliin saa enemmän lennokkuutta ja vauhtia. Uimaan ori on aina valmis, eikä pelkää veteen menemistä. Usein Haru tykkää leikkiä vedellä suuremmalla mittakaavalla, joten kannattaa varautua siihen, että kastuu enemmän kuin jaloista. Uittaessa ei kannata myöskään pysähtyä pidemmäksi aikaa, koska ori on herkkä makoilemaan vedessäkin.

Kouluratsuksi Harulla riittää aivan liikaa energiaa - mihinkään ei jakseta keskittyä, mutta silti pitää päästä aina jotain tekemään. Orilla riittäisi taitotasoa vaikka mihin. Ainoa ongelma kouluratsastuksen kanssa on vauhti, ja vierailla paikoilla Haru ei osaa keskittyä edes lähelle yhtä hyvin kuin kotona. Avot, sulut, vastalaukat, laukanvaihdot, kaikki sujuvat edes hetken aikaa hienosti. Myös vähemmän ratsastaneet pystyvät kokemaan onnistumisen tunteen Harun kanssa. Vaikkei kärsivällisyys aina orilla riitä, Haru on erittäin kuuliainen suomenhevonen. Peräänantoa varten ratsastajan tarvitsee tehdä hieman enemmän töitä - vakaa käsi, pienet, mutta selkeät avut ja tasapainoinen istunta ovat kolme tärkeintä asiaa, jos oria haluaa oikein päin ratsastaa. Myös kyydissä istuskelulla ei Harua saa ollenkaan töitä tekemään - rento ratsastelu on sitten täysin erikseen. Suomenhevoseksi orilla on yllättävän hyvä tasapaino kuitenkin - Haru ei lähes koskaan ole etupainoinen tai näe hirveästi ongelmia tehtävissä. Pysähdykset ja peruutukset eivät kuitenkaan ole Harun mieleen, vaan orin mielestä, kun tehdään töitä niin sitten mennään myös eteenpäin.

Esteratsastusta Haru ei voi yksinkertaisesti vastustaa. Heti, kun ensimmäinenkin este on orin näkökentässä vauhtia tulee välittömästi muutama pykälä lisää. Esteradalla Harulla riittää vauhtia vaikka kuinka. Vaikka mutkista ori ei saa järjettömän jyrkkiä aika ei ole huonompi kuin jyrkät käännökset tekevällä ja hitaammin menevällä pikkuponilla. Haru tarvitsee esteille osaavan, pelottoman ja määrätietoisen ratsastajan, joka osaa luottaa ratsuunsa, mutta silti antaa kunnolliset ohjeet ponnistuspaikkaa varten. Orin heikkous on ehdottomasti hyppypaikka - kovassa vauhdissa Haru hyppää usein kaukaa ja loppujen lopuksi ei pääsekään yli pudottamatta puomeja. Jos orin saa hidastamaan hieman ennen estettä hypystä tulee usein hyvä ja tasapainoinen mallisuoritus. Orin hypyt ovat usein pitkiä, vaikka ponnistus hyvästä kohtaa lähtisikin. Kookkaista hypyistä on hyötyä oksereilla ja trippeleillä, mutta innarit ja sarjat eivät sujukaan aivan ongelmitta. Innareilla toinen hyppy lähtee usein aivan liian läheltä ja sarjoilla askelmäärät menevät monesti pieleen. Haru kyllä pääsee yli läheltä ponnistetuista esteistä, mutta ratsastaja jää usein jälkeen, joten monesti orin suulle ja selässä olijalle ei se vaihtoehto kaikkein paras ole. Erikoisesteet eivät pelota Harua, vaikka mitä mörköjä olisi vastassa, joka on erittäin hyvä asia niin maastossa kuin esteradoillakin.

Maastossa ori on varma menijä, jonka kanssa voi ratsastaa minkä tahansa ryteikön läpi vaivatta. Ylä- ja alamäetkin sujuvat Harulta erittäin hienosti ja vauhdikkaasti. Autot, rekat, junat - oikeastaan kaikki ajoneuvot ovat orille arkipäivää, eivätkä ne Harua hetkauta yhtään enempää kuin nurkan takaa putkahtelevat roskalaatikot tai kukkaruukut, jotka arvaamattomasti nököttävät pihatien varrella.


Suku

i. Aikapoika
164 cm, trn
ii. Jätkän Jenkka
161 cm, rn
iii. Inkiniemen Tempo
160 cm, m
iie. Rööperin Ruusu
156 cm, trt
ie. Varilan Ellinoora
158 cm, m
iei. Tuhkalan Haiku
163 cm, mkm
iee. Mustamaija
152 cm, klm
e. Pajun Ruusunen
159 cm, mkm
ei. Savumerkki
160 cm, m
eii. Hiipakan Seilori
159 cm, klm
eie. Lempi-Lemmikki
161 cm, m
ee. Lumiriina
157 cm, rnkm
eei. Fauni
155 cm, rt
eee. Paljakan Lumikki
160 cm, rnkm

Sukuselvitys:

i. Aikapoika oli erittäin hieno estehevonen. Se oli todella varmajalkainen ja sydän puhdasta kultaa. Aikkuna tunnettu tummanpuhuva komistus kuitenkin kaaduttuaan esteellä 13 vuoden iässä jäi toimittamaan siitosorin virkaa ja saikin useamman hyvän estejälkeläisen. Orilla oli 164 cm korkeutta, upea harja ja sopivasti massaa, mutta oli kuitenkin kenen tahansa käsiteltävissä. Palkintoja ori ei niinkään haalinut, koska sen ei tarvinnut vakuuttaakseen tammojen omistajat. Aikku oli enemmänkin perhehevonen, jota oman ilon vuoksi silloin tällöin näytettiin.

ii. 161 cm korkea Jätkän Jenkka oli erittäin vaatimattoman näköinen, mutta kyvykäs ori. Kylällä puhuttiin taloja hyppäävästä orista ja ensikertaa sen nähdessään kaikki ennemminkin nauroivat, kun kuvittelivat vastassa olevan jotain erityisen ylvästä ja komeaa. Ei Jätkä ruma ollut, mutta erittäin tavallinen ja huomaamaton ruunikko tähtipää. Se myös muistutti hoitaessa enemmän lehmää kuin oria, koska ei juuri muuta tehnyt kuin möllöttänyt paikoillaan. Orin selkään ei kuitenkaan voinut ketä tahansa laittaa, koska Jätkä oli erittäin tarkka ratsastajansa istunnasta. Tämän vuoksi sillä kilpaili yksi ainut ihminen. Ori sai kantakirjassa III-palkinnon ja kilpailuja voitti tusinoittain. Jälkeläisiä ori sai vain 12 upeasta hyppytyylistään huolimatta.

ie. Varilan Ellinoora "Noora" on ehdottomasti syypää Harun isän komeaan ulkonäköön. Toista yhtä kaunista hevosta on vaikea löytää. Nooralla oli pitkä, paksu harja, neljä korkeata, tasamittaista sukkaa, läsi ja olihan se muutenkin erittäin sopusuhtainen neiti. Ja Neiti Noora todella olikin - tamma isolla T:llä. Tamma oli erittäin laadukas, mutta ei siitä kunnollista ratsua saanut, vaikka kovasti yritettiinkin. Noora on aina ollut erittäin äidillinen joten se oli täydellinen siitostammaksi, eikä siitä ollut pakko väkisin vääntää hurjaa kilparatsua. Noora kantakirjattiin I-palkinnolla ja se sai yhteensä 5 upeaa varsaa, joista kaikista on tullut upeita kilparatsuja. Tamma jouduttiin lopettamaan ähkyn vuoksi kunnioitettavassa 26 vuoden iässä.

e. Pajun Ruusunen oli hyvä yleishevonen, jonka kanssa kierrettiin paljon kilpailuita sijoittuen hyvin. Tamma kantakirjattiin toisella palkinnolla ja se oli omistajansa silmäterä. Kimo tamma, Ruusuna tunnettu, oli erittäin hyvä kilparatsu varmajalkaisuuden, mutta säpäkkyytensä ansiosta. Mustasta sukkajalasta näki pienestä pitäen potentiaalin moneen. Tämä potentiaali käytettiin kyllä hyvin. Ruusu yrityksistä huolimatta sai vain kaksi varsaa, joista tamman kasvattaja piti itsellään. Ruusulla oli korkeutta 159 cm ja se rakasti omenoita enemmän kuin mitään - kasvattajaa jälkikäteen harmittikin, kun ei nimennyt sitä Lumikiksi.

ei. Ruunikko Savumerkki oli työhevossukuinen kouluratsu. Kooltaan ori oli erittäin vakuuttava, vaikka säkää sillä oli 160 cm. Massastaan huolimatta Savu oli perusjämpti suomenhevonen, joka ei olisi saanut pallejaan pitää, jos olisi kertaakaan törttöillyt. Hieman ryysäävä se oli aika-ajoin, jos käsittelijä ei ollut hereillä, mutta muuten erittäin kiltti ja rauhallinen oriksi. Savusta olisi tullut työhevonen vanhempiensa tapaan, jos ei olisi ollut koulukentillä niin vaikuttava näky. Ori oli oikea liitokavio päästessään elementtiinsä. Savu sai yhteensä 17 jälkeläistä ja jouduttiin lopettamaan tarhassa sattuneen tapaturman vuoksi vain 15-vuotiaana.

ee. Vaikka Lumiriina on kimo, ei sen nimi tule siitä. Lumiksi kutsuttu tamma nimittäin syntyi keskellä marraskuuta hieman yllätyksenä. Lumin vanhemmat asustelivat yhden kokonaisen vuoden keskenään, mutta ultrassa ei koskaan näkynyt mitään. Niin siinä vain kävi, että yhtenä lumisena aamuna karsinassa nökötti vankkajalkainen, pieni, ruunikko tamma. Hyvä perhehevonen Lumista tulikin ja se toimitti pääasiassa virkaa lasten ratsuna. Mitään sen kummempaa tammalla ei koskaan tehty. Hyvän värinsä ja sopivan kokonsa vuoksi omistaja kuitenkin halusi siitä varsan ja teettikin sillä yhden. 23-vuotiaana kimo tamma jouduttiin päästämään vihreämmille niityille kuluneiden hampaiden ja vanhuuden vaivojen vuoksi.


Jälkeläiset
Synt - skp/nimi - emä - omistaja

18.04.2014 sh-t. Talviyön Tanssiinkutsu e. Jäätanssin Kaiku Katja H. (VRL-00597)
15.05.2014 sh-o. Kuuralehdon Benjamin e. Velhon Aaveriina Lisa (VRL-13874)
28.07.2014 sh-t. A.I. Aikajana e. Savimaan Sara (VRL-05322)
04.10.2014 sh-o. Kelmiäinen NUP e. Punavälke Sippe (VRL-13703)
23.11.2014 sh-o. Ehkäpä Ylimielinen KSS e. Ehkäpä Onnellinen Elowyn (VRL-13412)
01.01.2015 sh-t. Kitisijä e. Jätetään Kitumahan Tea (VRL-12751)

Kilpailut

Kilpailukalenteri:

Näyttelyt (VSN - 0p.)

20.03.2015 - VSN - Ei palkintoa


ERJ (43 Sijoitusta)

10.03.2014, 110cm, Silverlode, 7/100
05.03.2014, 110cm, Silverlode, 3/100
08.03.2014, 110cm, Silverlode, 8/100
10.03.2014, 110cm, Silverlode, 6/100
06.04.2014, 120cm, Gestüt Silbereiche, 3/30
11.04.2014, 110cm, Huvitus, 4/40
12.04.2014, 110cm, Huvitus, 5/40
15.04.2014, 110cm, Huvitus, 6/40
18.04.2014, 110cm, Huvitus, 4/40
22.04.2014, 110cm, Huvitus, 5/40
22.04.2014, 110cm, Huvitus, 3/40
29.04.2014, 110cm, Huvitus, 2/40
12.04.2014, 120cm, Gestüt Silbereiche, 5/30
13.04.2014, 120cm, Gestüt Silbereiche, 1/30
18.04.2014, 110cm, Riiviöt, 7/50
12.04.2014, 110cm, Riiviöt, 2/50
13.04.2014, 110cm, Riiviöt, 7/50
20.05.2014, 120cm, Whispering Heaven, 4/30
23.05.2014, 120cm, Whispering Heaven, 3/30
12.05.2014, 110cm, L'amour aux Chevaux, 2/40
14.05.2014, 110cm, L'amour aux Chevaux, 3/40
15.05.2014, 110cm, L'amour aux Chevaux, 3/40
16.05.2014, 120cm, L'amour aux Chevaux, 4/40
17.05.2014, 120cm, L'amour aux Chevaux, 4/40
31.05.2014, 110cm, Paraatiponit, 3/30
23.05.2014, 120cm, Blackwoods, 2/30
01.06.2014, 120cm, Blackwoods, 4/30
01.06.2014, 120cm, Huvitutti, 5/40
07.06.2014, 120cm, Huvitutti, 1/40
30.07.2014, 120cm, Moondance, 1/40
01.09.2014, 120cm, Crayon, 7/50
02.09.2014, 120cm, Crayon, 1/50
03.09.2014, 120cm, Crayon, 4/50
24.09.2014, 120cm, Zurück, 6/50
09.10.2014, 120cm, Vanima, 4/30
08.02.2015, 120cm, Fifth Bridge Ponies, 3/50
11.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 4/30
12.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 1/40
17.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 1/40
18.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 5/30
19.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 4/30
22.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 5/30
23.09.2018, 110cm, Hornanhovi, 2/30
07.09.2018, 100cm, Vaaranmaan Suomenhevoset, 3/40
10.09.2018, 100cm, Vaaranmaan Suomenhevoset, 4/40
10.09.2018, 100cm, Vaaranmaan Suomenhevoset, 2/40
11.09.2018, 100cm, Vaaranmaan Suomenhevoset, 5/40


KRJ (52 Sijoitusta)

01.05.2014, HeC, Odelie's Loves, 3/50
10.05.2014, HeC, Odelie's Loves, 3/50
07.06.2014, HeC, Fiktio, 1/60
20.05.2014, HeB, Vaapukka, 5/40
21.05.2014, HeB, Vaapukka, 3/40
21.05.2014, HeB, Vaapukka, 2/40
22.05.2014, HeB, Vaapukka, 3/40
23.05.2014, HeB, Vaapukka, 3/40
25.05.2014, HeB, Vaapukka, 1/40
26.05.2014, HeB, Vaapukka, 5/40
01.06.2014, HeB, Vaapukka, 3/40
02.06.2014, HeB, Vaapukka, 5/40
02.06.2014, HeB, Vaapukka, 5/40
23.05.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 6/40
06.06.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 5/40
25.07.2014, HeB, Hiprakka, 3/30
27.07.2014, HeB, Hiprakka, 2/30
23.07.2014, HeB, Arvolaakso, 5/30
04.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 3/30
10.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 5/30
03.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 2/30
04.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 2/30
05.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 4/30
06.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 4/30
09.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 2/30
03.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 4/30
05.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 1/30
08.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 3/30
03.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 1/30
03.08.2014, HeB, Pirunkorpi, 4/30
08.08.2014, HeB, Mighty Ducks, 1/30
08.08.2014, HeB, Mighty Ducks, 4/30
09.09.2014, HeB, Dainty, 4/30
10.09.2014, HeB, Dainty, 1/30
18.10.2014, HeB, Casino Showjumpers, 5/40
01.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 5/40
02.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 6/40
04.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 3/40
05.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 6/40
10.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 1/40
16.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 3/40
19.10.2014, HeB, O' Polo Warmbloods, 6/40
06.10.2014, HeB, Virtuaalitalli Vaapukka, 6/40
08.10.2014, HeB, Virtuaalitalli Vaapukka, 2/40
14.10.2014, HeB, Virtuaalitalli Vaapukka, 5/40
15.10.2014, HeB, Virtuaalitalli Vaapukka, 4/40
19.10.2014, HeB, Virtuaalitalli Vaapukka, 6/40
01.06.2014, HeB, Ramya Ranch, 3/40
02.06.2014, HeB, Ramya Ranch, 2/40
05.06.2014, HeB, Ramya Ranch, 4/40
05.06.2014, HeB, Ramya Ranch, 4/40
07.06.2014, HeB, Ramya Ranch, 3/40


KERJ (0 Sijoitusta)

00.00.0000, Taso, Paikka, 0/00
00.00.0000, Taso, Paikka, 0/00
00.00.0000, Taso, Paikka, 0/00
00.00.0000, Taso, Paikka, 0/00


MEJ (0 Sijoitusta)

00.00.0000, 000cm, Paikka, 0/00
00.00.0000, 000cm, Paikka, 0/00
00.00.0000, 000cm, Paikka, 0/00
00.00.0000, 000cm, Paikka, 0/00


Villit (0 Sijoitusta)

00.00.0000, HeC, Paikka, 0/00
00.00.0000, HeC, Paikka, 0/00
00.00.0000, HeC, Paikka, 0/00
00.00.0000, HeC, Paikka, 0/00

Harun Harjoituksia

Päiväkirjamerkintä - Víva
Katselin kauniisti ympyrällä ravaavaa suomenhevosoria Harua, jota olin päättänyt liikuttaa tänään hieman kevyemmin, joten valitsin liinassa juoksuttamisen. Haru oli ravaillut liinassa jo jonkin aikaa, jonka vuoksi se pärskähteli satunnaisesti. Katselin orin liikkeitä tarkasti. Haru vaikutti oikein reippaalta ja vetreältä tapaukselta, mutta se oli hieman tahmea ääniavuille. Se ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä Haru liikkui muutoin oikein hienosti. Hetken päästä pyysinkin orin jo laukkaan. Haru nosti laukan hieman viiveellä, mutta laukkasi oikein kivassa ryhdissä ympyrää, joten annoin sille anteeksi. Lopulta pyysin Harua siirtymään raviin ja ori saikin ravailla jonkun aikaa, ennen kuin otettiin niin sanotut loppu käynnit kentälä kävellen. Haru oli oikein mainio tänään. Juoksutuksen päätteeksi harjailin orin ja katsoin sen koivet, että ne oli ok, jonka jälkeen Haru pääsi tarhaamaan.

Estevalmennus - Valmentajana Víva
Valmennettava ratsukko verrytteli itsenäisesti samalla, kun pystytin maneesiin 110cm korkuisia esteitä. Eikä mennyt kauaakaan, kun olin saanut kuuden esteen pituisen radan valmiiksi, jolloin pyysin Teaa hyppäämään alkuverryttelyiksi pari harjoitusestettä, joiden korkeudeksi laskin 60cm. Haru oli erittäin vauhdikkaalla päällä, jonka vuoksi esteiden meno näytti alkuun melko haastavalta. Kun Haru oli kuitenkin saanut enimmät höyryt ulos, niin alkoi harjoitusesteidenkin hyppääminen onnistua paljon paremmin. Haru kuitenkin hyppäs esteet melko kaukaa, joten pyysin Teaa olemaan skarppina ja pyrkimään siihen, että ori hyppäisi esteet lähempää. Meni jonkun aikaa, ennen kuin saatiin hyppykohdista hyvät, jonka jälkeen voitiinkin sitten siirtyä itse radalle. Ratsukko lähti pyynnöstäni suorittamaan rataa. Alkuun Tea käänsi Harun pystyestelle, jonka ori hyppäsi melko kaukaa, jolloin Tea näytti olevan entistäkin skarpimpana, sillä seuraava pystyeste hypättiin hyvästä kohtaa. Kolmannelle esteelle ratsukko laukkasi varmoin askelin ja lähestyminen onnistui moitteettomasti, eikä hypyssäkään ollut mitään vikaa. Heti perään tuli toinen okseri, jonka ratsukko hyppäsi myös ilman minkäänlaisia ongelmia. Ori antoi kuitenkin esteen jälkeen ilopukkia, mutta Tea hallitsi tilanteen hyvin. Viimeiset kaksi estettä olivat pystyesteitä, eikä niidenkään hyppääminen tuottanut ongelmaa. Ratsukko suoriutui radasta siis hyvin, joten annoin heidän mennä rataa pari muutakin kertaa, ennen kuin pyysin Teaa ottamaan loppuravit- ja käynnit, sillä oli aika lopettaa valmennus.

Estevalmennus - Valmentajana Bagteeri
Hauskanvärinen kimo suomenhevonen, Herra Hairlekiini, ja ratsastajansa Tea saivat ottaa itsenäiset alkuverryttelyt ja muutaman verryttelyhypyn, ennen varsinaisen valmennuksen aloittamista. Kentälle oli koottu muutamia pienempiä pystyjä sekä pari okseria, ja tänään tarkoitus oli keskittyä erilaisten teiden, erityisesti haastavien sellaisten ratsastamiseen. Haru vaikutti reippaalta, ja vaati ratsastajaltaan jonkin verran jarruttelua. Ori puhisi innokkaasti, ja verkkaesteet se ylitti laakeilla hypyillä korvat hörössä.
Verryttelyn jälkeen annoin ratsukon ottaa lyhyet välikäynnit, joiden aikana selitin ensimmäisen tehtävän. Tarkoitus oli aluksi tulla vain ravissa, pientä ristikkoa kahdeksikon muotoisella tiellä kentän keskellä. Suunta vaihtui joka kerran jälkeen, ja käskin ratsastajaa keskittymään oikeaan kevennykseen ja ympyröiden kokoon ja tiehen. Haru olisi kovasti tahtonut edetä ympyröillä reippaamminkin, ja se siirtyi ristikon jälkeen herkästi laukkaan. Muutaman hypyn jälkeen meno kuitenkin tasoittui, vaikka intoa orilla edelleen oli. Annoin ratsukolle luvan suurentaa ympyröitä, mikäli tarvis oli, ja siirtymään laukkaan. Jatkoimme samaa tehtävää laukassa, ja käskin huomioimaan oikeat laukat ristikon yllä. Tämä tehtävä oli selvästi enemmän hevosen mieleen, mutta vauhdin temmellyksessä laukat jäivät välillä vaihtumatta, tai vaihtuivat ristilaukalle.
Kahdeksikkotehtävän jälkeen siirryimme kaarevalle pystylinjalle, jonka toisen pystyn vieressä oli vielä okseri, joka tultaisiin vielä linjan jälkeen pisaran muotoisella tiellä. Varmistin, että ratsukko oli ymmärtänyt tehtävän, jonka jälkeen annoin heille luvan tulla. Harun tahti meinasi kiihtyä hieman turhan kovaksi jo linjalla, jonka takia pisaran muotoinen käännös jälkimmäiselle pystylle tulleen pitkän hypyn jälkeen oli melko haastava. Haru rikkoi hetkeksi raville, mutta pääsi kuin pääsikin suoristamaan itsensä muutaman mutkan kautta okserille, joka ylitettiin vähän turhan läheltä. Käskin ratsukkoa tulemaan uudelleen ja keskittymään kontrollin säilyttämiseen jo linjalla, joka huomattavasti helpotti kääntymistä linjan jälkeen. Tällöin myös laukan vaihtaminen onnistuisi sujuvammin, joka taas osaltaan helpotti tien muodostamista okserille. Ratsukko teki työtä käskettyään, ja tällä kertaa pisara onnistuikin paremmin.
Viimeisenä tehtävänä tulimme vielä tehtävät perätysten hieman isommilla estekorkeuksilla. Haru pudotteli yläpuomin linjan jälkimmäisellä pystyllä, sillä hyppy lähti vähän kaukaa. Painotin edelleen laukan tahtia, joka tuppasi helposti karkaamaan hieman kontrollittomaksi, jolloin paikat lähtivät mistä sattuu. Myös jatkossa kannattaakin kiinnittää huomiota kontrolliin ja laukan tahtiin, sillä kaikista tehtävistä ei vauhdilla selviä.

Päiväkirjamerkintä - Uittamista Ronin ja Harun kanssa (16.7.2017), omistaja
Kesän kuumimmat päivät olivat iskeneet ja hevoset tuntuivat erittäin apaattisilta ja laiskoilta. Haru ja Roni tuntuivat erittäin hyviltä ystäviltä toisiaan kohtaan, vaikka olivat kummatkin oreja - ne rapsuttelivat toisiaan, laidunsivat lähekkäin ja leikkivät aina yhdessä. Olimme ennen vain maastoilleet oreilla samaan aikaan, mutta nyt olin yksin eli tilanne oli toinen.
Menin Harun ja Ronin yhteiselle laitumelle ja nostin käteni ilmaan. Välittömästi kummatkin pojista lähtivät laukalla luokseni. Pieni Roni jäi hieman jälkeen lyhyempien jalkojensa vuoksi. Onneksi Haru kuitenkin välitti ystävästään ja ravasi puolet matkasta Ronin vierellä. Olin erittäin onnekas ja kummatkin oreista olivat yllättävän puhtaita. Harjasin molemmat pojat rivakasti pölysualla ja sujautin riimut päähän. Tiesin nimittäin, että molemmat toimivat nätisti ilman suitsiakin. Peruutin hieman ja hyppäsin vauhdin kanssa Ronin selkään. Hieman ori ihmetteli, mutta pienellä pään nostamisella siitäkin selvittiin. Otin oikeaan käteeni Harun vaaleanvihreän riimunnarun. Selästä käsin tein Ronin riimunnarusta ohjat sitomalla toisen pään vasemman puolen metallirinkulaan. Avasin vielä portin ja matkamme kohti järveä pystyi alkamaan.
Annoin orien matkalla syödä kunhan samalla liikkuivat eteenpäin. Tammojen laitumien ohitus oli hieman vauhdikkaampaa, mutta siitäkin selvisimme hienosti.
Rannalla Haru hyppäsi suoraa veteen riuhtaisten minut melkein Ronin pyöreästä selästä. Roni epäröi hieman rannalla steppaillen sivusuunnassa ennen kuin uskalsi upottaa jalkansa vielä toistaiseksi kirkkaaseen järviveteen. Haru loiskutti vettä hullunlailla etujalkojaan nostellen. Siirryimme hieman syvemmälle, jotta pääsisimme kaikki kunnolla uimaan. Kun Ronin jalat eivät enää pohjaan osuneet, liu'uin hitaasti sen vierelle uimaan. Harun pitkät jalat ylettyivät pohjaan joten vaihdoin sen selkään istumaan. Uiskentelimme ympäriinsä, välillä rannassa ja joskus hieman syvemmälläkin.
Kummatkin oreista päättivät rannemmassa ruveta piehtaroimaan ja onneksi ehdin hypätä rantahiekalle ennen kuin ehti tapahtua mitään. Pidemmän aikaa orit jaksoivat vedessä uiskennella ja jouduin Harunkin lopulta houkuttelemaan herkkupaloin vedestä.
Kotimatka sujui leppoisasti Harun selässä istuskellen. Poikkesimme myös pyörähtämässä pienellä metsälenkillä, koska pojilla vaikutti olevan erittäin paljon virtaa. Kotona päästin orit suoraa laitumelle ilman ylimääräisiä toimenpiteitä.

Estevalmennus, 120cm - Valmentajana Ricky
Katselin tyytyväisenä edessäni ravaavaa ratsukkoa. Komea suomenhevonen näytti keskittyneeltä ja rauhalliselta. Pyysin ratsastajaa tekemään pari ympyrää ravissa, sillä aikaa kun kokosin muutaman lämmittelyesteen maneesiin. Esteiden lisääntyessä orin korvat nousivat pystyyn ja Tea sai pidätellä orin vauhtia hiukan ja yritti kiinnittää sen huomiota muutamalla kouluratsastus liikkeellä, jotka jäivät pahasti kesken Harun viilettäessä päättäväisesti ympäri maneesia. Muutama voltti ja pidätys saivat orin rauhoittumaan hitusen verran. Ensimmäisenä pyysin Teaa ottamaan Harulla rauhallisessa ravissa kaksi puolimetristä pystyä. Ensimmäinen este meni leikiksi orin pompatessa aivan liian kaukaa esteen yli, mutta toiselle esteelle ratsastaja malttoi ajaa oria kauemmin eteenpäin ja hyppy oli tasapainoinen.
Yhdistin toisen pystyn pieneen okseriin, jotta saisimme kaksiosaisen sarjaesteen, joiden väliin jätin tilaa pari lyhyttä laukka-askelta. Pyysin Teaa ja Harua lämmittelemään laukkaa hetken vapaasti. Ori laukkasi tyytyväisenä ja pitkällä askeleella kierroksen verran, ennen kuin pyysin heitä ympyrälle. Ympyrän uralla oli yksi pieni ristikko, jonka yli he saisivat hypätä. Ori suostui liikkumaan rauhallisesti, vaikka hypyt ristikon yli olivatkin korkeita ja pitkiä. Muutaman onnistuneemman hypyn jälkeen pyysin heitä siirtymään sarjaesteelle, jolla oli korkeutta 70cm. Ratsukko lähestyi estettä luottavaisina, mutta vaikka hyppypaikka onnistuikin, tuli orille hieman kiire esteiden välissä ja okserin pudottaminen oli lähellä. Seuraavalla kerralla pyysin kokoamaan ja lyhentämään Harun askelta hiukan rohkeammin, mikä paransi suoritusta.
Sarjaesteen ongelmien takia päädyinkin keskittymään sarjoihin. Päästin ratsukon kävelemään uralle hetkeksi, samalla kun kokosin pari eri korkuista sarjaa ja jopa yhden innarin. Loppuen lopuksi maneesissa oli kaksiosainen, metrin korkuinen sarja, hiukkasen matalampi kolmiosainen sekä samankokoinen innari. Pyysin Teaa ottamaan ensimmäisenä innarin rauhallisessa laukassa. Lähestyminen sujui hyvin, mutta pitkän hypyn vuoksi ratsukko tyrkkäsi suoraan päin innarin toista osaa. Kokosin esteen uudelleen ja suurensin hiukan väliä, ennen kuin pyysin Teaa ottamaan esteen uudelleen. Tällä kertaa hyppy sujui hiukan paremmin ja puomit pysyivät kannattimillaan Harun ylittäessä esteen kaviot puomeja hipoen. Siirryimme vaihteeksi kolmoisesteelle.
Olin tehnyt tämän esteen väleistä suosiolla pitkät ja esteiden väliin mahtuikin kolme lyhyttä tai kaksi pitkää laukka-askelta. Haru suoritti tämän esterakennelman yllättävänkin helposti ja sai ansaitut kehut ratsastajaltaan. Parivaljakko otti hetken aikaan rauhallista ravia, ennen kuin palattiin kaksoisesteelle, joka oli korkeampi kuin aiemmat esteet. Alkuun Haru kaahasi vauhdikkaasti ja kun pidätteet eivät menneet perille, oli suosiollisinta kääntää ori pois esteeltä. Uusi yritys hitaammin ja kimo pääsi hyppäämään esteen. Lähestyminen osui nappiin ja ori ponnisti korkealle. Se ehti ottaa pari askelta esteiden välissä ennen uutta ponnistusta, joka kantoi sen kevyesti yli. Valmennus oli hyvä lopettaa onnistumiseen ja Tea sai jatkaa loppuverryttelyt vapaasti. Loppuen lopuksi valmennus sujui kohtalaisen hyvin. Kotona kannattaa muistaa treenata etenkin sarjoja ja lähestymisiä, sekä pidätteitä.

Päiväkirjamerkintä - Eka päivä (8.5.2014), omistaja
En ymmärrä miten päädyn ostamaan hevosia tietämättä mitään niistä. Tiesin orin olevan hyväsukuinen ja rodultaan suomenhevonen, mutta siinä se sitten olikin. Sukuakaan en tiennyt etukäteen, vaikka orista luvattiin suuria. Nimeäkään ei minulla ollut tiedossa, Heikiksi sitä sanottiin kaikissa viesteissä. Tämä Heikki oli myyty Tanskaan siitoshevoseksi, mutta rodun kanssa olikin tullut jotain sekaannuksia.
Hevoskokoinen, liinakko ori oli erittäin suuri unelma - perus suomenjuntti täydentäisi sakkia hienosti. Iältään toivoin 15-vuotiasta ja kokenutta oria, joka olisi hyvä näyttöön ja peruskäyttöön.
Pakko myöntää, ei perhosilta vatsassa voinut välttää, kun suuri hevosauto kaarsi tallipihaan. Harmaantunut tanakka mies hyppäsi autosta ja lykkäsi orin paperit minulle käteen, päällimmäisenä olleesta passista kykenin lukea Heikin oikean nimen - Herra Harlekiini. Sentään yksi asia mihin olin tyytyväinen! Autossa oli useita oreja, nuoria ja vanhoja. Ensimmäisenä ulos talutettiin punaruunikko, suurimerkkinen, upea ori ja ajattelin välittömästi, että tuon on oltava heikki! Olin ottamassa jo riimunnarua käteen, kun mies naurahti: "Kyllä mä nää saan, seuraavana on sun orhisi." Olin hieman pettynyt, mutta en voinut kuin innolla odottaa. En halunnut katsoa autoon, jotta saisin yllättyä. Suuren orin takaa en nähnyt mitään, kuulin vain kavioiden kopinaa lastaussillalta ja suloista hirnuntaa.
Edessä olleen orin väistyessä olin vähällä pyörtyä - minulla todella oli kimo suomenhevosori! Kaappasin riimunnarun itselleni ja kiitin miestä, joka lastasi toisen orin takaisin koppiin.
Ilon kyyneleet valuivat poskiani pitkin samalla, kun hopeinen hevosauto peruutti pois pihasta vain suuren hiekkapilven taakseen jättäen. Vapaana olleeseen pyörötarhaan päästin orin joka hirnui tauotta kaikelle. vaaleanvihreä riimu oli aivan liian iso sille joten kipaisin hakemaan tallista paremman kokoisen poniriimun. Vaaleanpunaisen poniriimun orille päähän saatuani kaappasin läheisestä heinäpaalista sylillisen heinää, jonka sujautin aidanraosta.
Istahdin aidan ulkopuolelle ja katselin orin riekkumista. En voinut ymmärtää miten niin komea ori pystyi olemaan nimeltään Heikki. Tutkailin tarkkaan Herra Harlekiinin papereita ja mietin tarkkaan uutta lempinimeä - Herra, Heikki, Haukkis, Harri, mikään nimistä ei tuntunut oikealta. Lopulta joku tallitytöistä sen keksi - Haru! Haru, pieni, eloisa rääpäle, joka rakastaa kaikkea!